Vihkimisen suunnittelu

Vihkiminen on hääpäivän tärkeimpiä hetkiä. Se on usein myös yksi nopeimmin ohi menevistä.

Etukäteen vihkiminen voi tuntua selkeältä: musiikki alkaa, pari saapuu, vihkijä puhuu, sormukset vaihdetaan, suudellaan ja poistutaan. Käytännössä vihkiminen koostuu monesta pienestä hetkestä, jotka tapahtuvat nopeasti peräkkäin.

Kuvaajan näkökulmasta juuri nämä pienet hetket ovat usein koko päivän tärkeimpiä kuvia.

Sulhasen reaktio.
Saattajan käsi.
Morsiamen katse ennen sisääntuloa.
Vanhemman ilme.
Kirjeiden kuuntelu.
Sormusten vaihto.
Ensimmäinen suudelma.
Vieraiden reaktiot.
Poistuminen musiikin ja aplodien keskellä.

Vihkimisen ei tarvitse olla tarkasti lavastettu. Mutta muutama asia kannattaa miettiä etukäteen, jotta hetki saa tapahtua rauhassa ja tallentuu hyvin kuviin.

Vihkiminen kannattaa ajatella pienenä tapahtumasarjana

Vihkiminen ei ole vain yksi ohjelmanumero. Se on sarja nopeasti tapahtuvia kohtia:

• odotus ennen sisääntuloa

• musiikin aloitus

• saapuminen

• mahdollinen saattaminen

• luovutushetki

• asettuminen vihkipaikalle

• mahdolliset valat, kirjeet tai henkilökohtaiset tekstit

• vihkijän osuus

• sormusten vaihto

• suudelma

• poistuminen

• vieraiden reaktiot

Kun nämä on mietitty etukäteen, vihkimisestä tulee rauhallisempi. Hääparin ei tarvitse arvailla, mihin pitää mennä tai mitä tapahtuu seuraavaksi.

Kuvien kannalta tämä tarkoittaa sitä, että tärkeät hetket eivät mene ohi sählätessä.

Mistä vihkimiseen saavutaan?

Yksi ensimmäisistä kysymyksistä on: mistä vihkimiseen tullaan?

Sisätiloissa tämä on usein selkeää. Kirkossa tai juhlasalissa käytävä määrittää paljon. Ulkovihkimisessä tilanne voi olla vapaampi, mutta samalla myös epäselvempi.

Miettikää etukäteen:

• mistä pari tai morsian lähtee liikkeelle

• näkevätkö vieraat lähtöpaikan

• näkeekö sulhanen tai toinen puoliso saapumisen

• onko reitti riittävän selkeä

• kuljetaanko suoraan vai hieman kiertäen

• onko maasto helppo kulkea hääpuvussa ja juhlakengissä

• missä kuvaaja ja videokuvaaja voivat olla

Jos saapumisreitti on hyvin lyhyt, sisääntulo voi olla ohi muutamassa sekunnissa. Jos haluatte, että hetki tuntuu rauhalliselta, kävelylle kannattaa antaa aikaa.

Hääpäivänä ei tarvitse kiirehtiä vihkipaikalle. Kaikki odottavat teitä.

Kuka antaa lähtömerkin?

Tämä on pieni asia, mutta yllättävän tärkeä.

Varsinkin ulkovihkimisessä musiikki ei aina kuulu sinne, mistä morsian tai pari lähtee liikkeelle. Jos lähtöpaikka on kauempana, voi syntyä epäselvä hetki: onko musiikki jo alkanut, pitäisikö lähteä, odotetaanko vielä?

Siksi kannattaa nimetä joku henkilö antamaan lähtömerkki.

Se voi olla esimerkiksi:

• seremoniamestari

• kaaso

• bestman

• juhlapaikan henkilö

• joku läheinen, joka tietää päivän kulun

Tämän henkilön tehtävä on yksinkertainen: hän varmistaa, milloin musiikki alkaa ja näyttää lähtömerkin oikealla hetkellä.

Tämä vähentää turhaa jännitystä juuri ennen sisääntuloa.

Musiikin aloitus ja kuuluminen

Vihkimisen musiikki kannattaa testata etukäteen, jos se on mahdollista.

Erityisesti ulkovihkimisessä ääni käyttäytyy eri tavalla kuin sisällä. Kaiutin voi kuulua hyvin vieraille, mutta ei lainkaan lähtöpaikkaan. Tuuli, etäisyys ja ulkotila vaikuttavat paljon.

Miettikää:

• kuka käynnistää musiikin

• mistä musiikki soitetaan

• kuuluuko musiikki lähtöpaikkaan

• milloin pari lähtee liikkeelle

• jatkuuko sama kappale poistumisessa vai tuleeko toinen kappale

• kuka vastaa musiikista, jos aikataulu elää

Jos musiikki on tärkeä osa hetkeä, sitä ei kannata jättää arvailun varaan.

Saattajan rooli

Jos toinen puolisoista saatetaan vihkipaikalle, saattajan rooli kannattaa käydä lyhyesti läpi ennen vihkimistä.

Usein saattajaa jännittää vähintään yhtä paljon kuin hääparia. Siksi hän saattaa kävellä liian nopeasti, katsoa kenkiin tai kiirehtiä pois heti luovutushetken jälkeen.

Kuvien kannalta parhaat hetket syntyvät, kun saattaja:

• kävelee rauhassa

• pitää katseen ylhäällä

• ei kiirehdi

• pysähtyy selkeästi luovutushetkessä

• antaa hetkelle aikaa

• jää hetkeksi paikalleen luovutuksen jälkeen

Tämä ei tarkoita mitään suurta koreografiaa. Kyse on siitä, että tärkeää hetkeä ei ohiteta liian nopeasti.

Jos isä, äiti tai muu läheinen saattaa, luovutushetki voi olla yksi päivän tunteikkaimmista kuvista.

Kävelkää rauhassa

Hääpäivänä adrenaliini tekee helposti sen, että kaikki tapahtuu liian nopeasti.

Sisääntulo on hyvä esimerkki. Pari tai morsian saattaa haluta vain päästä nopeasti perille. Saattaja voi lisätä vauhtia huomaamattaan. Vieraat kääntyvät katsomaan, musiikki soi ja hetki tuntuu isolta.

Juuri siksi kannattaa muistaa: kävelkää rauhassa.

Rauhallinen kävely antaa aikaa:

• teille hengittää

• vieraille nähdä hetki

• sulhaselle tai toiselle puolisolle reagoida

• vanhemmille liikuttua

• kuvaajalle tallentaa tilanne

Teillä ei ole kiire. Vihkiminen ei ala kunnolla ennen kuin olette perillä.

Puhelimeton seremonia

Suosittelen usein puhelimetonta vihkimistä. Se tarkoittaa, että vieraita pyydetään pitämään puhelimet poissa seremonian ajan.

Tämä ei ole vain kuvaajan toive. Se vaikuttaa koko hetken tunnelmaan.

Kun vieraat eivät kuvaa puhelimilla, he katsovat teitä. He ovat läsnä. He reagoivat. Kuvissa näkyy ihmisiä, ei näyttöjä.

Puhelimeton seremonia auttaa myös käytännössä. Vieraat eivät nouse käytävälle, nojaa eteenpäin tai tule kuvaajan ja videokuvaajan eteen juuri silloin, kun tapahtuu jotain tärkeää: sisääntulo, sormusten vaihto, suudelma tai poistuminen.

Asiasta voi kertoa esimerkiksi näin:

“Hääpari toivoo, että seremonian ajan puhelimet pidetään taskussa. Kuvaaja on paikalla tallentamassa hetket, joten voitte keskittyä rauhassa vihkimiseen.”

Tämän voi sanoa seremoniamestari, kaaso, bestman tai tarvittaessa kuvaaja ennen vihkimisen alkua.

Henkilökohtaiset valat, kirjeet ja tekstit

Jos vihkimisessä luetaan henkilökohtaisia valoja, kirjeitä tai muita tekstejä, ne ovat usein päivän tunteikkaimpia hetkiä.

Niissä kannattaa miettiä muutama asia etukäteen:

• kuka lukee tekstin

• missä lukija seisoo

• onko teksti paperilla vai puhelimessa

• onko lukija nähnyt tekstin etukäteen

• kuuluuko ääni kaikille

• miten hääpari seisoo tai istuu tekstin aikana

• näkeekö kuvaaja hääparin reaktiot

Jos tekstit ovat hyvin henkilökohtaisia, niiden lukeminen itse voi tuntua liian vaikealta. Silloin joku läheinen voi lukea ne puolestanne.

Videon kannalta kirjeet ja valat voivat olla erityisen arvokkaita. Jos päivään kuuluu video, tekstit voidaan joskus myös lukea ennakkoon rauhallisessa paikassa, jolloin niistä saadaan ääntä videon tunnelmaa varten.

Tärkeintä on, että tekstit eivät tule yllätyksenä sille, joka ne lukee. Jos lukijalla on hetki aikaa tutustua tekstiin etukäteen, hän pystyy lukemaan sen rauhallisemmin.

Sormusten vaihto

Sormusten vaihto on pieni mutta tärkeä hetki. Se tapahtuu usein nopeasti, ja jännitys voi tehdä siitä vähän kömpelön.

Se on täysin normaalia.

Sormusten kohdalla kannattaa varmistaa:

• kuka tuo sormukset

• missä sormukset ovat ennen vihkimistä

• onko sormukset helppo saada esiin

• tietääkö bestman, kaaso tai muu vastuuhenkilö tehtävänsä

• onko sormusrasia mukana vai annetaanko sormukset muuten

Sormusta ei tarvitse pujottaa sormeen täydellisesti yhdellä liikkeellä. Jos se ei mene heti paikalleen, naurakaa. Se on osa hetkeä.

Kuvaajan näkökulmasta sormusten vaihdossa on tärkeää, että hääpari ei käänny täysin pois vieraista tai toisistaan. Usein pieni asennon huomioiminen riittää.

Suudelma saa kestää hetken

Vihkimisen suudelma menee monilla pareilla todella nopeasti ohi. Se on ymmärrettävää: hetki jännittää, vieraat katsovat ja vihkiminen tuntuu virallisesti huipentuvan siihen.

Mutta kuvien kannalta aivan nopea arkipusu voi olla vaikea tallentaa hyvin.

Suudelman ei tarvitse olla teatraalinen. Sen ei tarvitse olla pitkä elokuvakohtaus. Mutta antakaa sille muutama sekunti.

Hyvä ajatus on: älkää kiirehtikö pois hetkestä heti, kun huulet koskettavat.

Pieni viipyminen antaa aikaa:

• teille tajuta, mitä juuri tapahtui

• vieraille reagoida

• kuvaajalle tallentaa kuva

• videolle saada hetki ehjänä

Tämä on yksi niistä pienistä asioista, joita ei välttämättä muista hääpäivänä, ellei siitä ole puhuttu etukäteen.

Poistuminen vihkimisestä

Vihkimisen poistuminen on usein yksi päivän näyttävimmistä ja iloisimmista hetkistä.

Siinä on jo helpotus mukana. Seremonia on ohi, jännitys purkautuu ja vieraat taputtavat, hurraavat tai heittävät terälehtiä, riisiä, kuplia tai konfettia.

Poistumista varten kannattaa miettiä:

• mikä musiikki soi

• mihin suuntaan pari lähtee

• seisovatko vieraat paikallaan vai muodostavatko käytävän

• heitetäänkö jotain

• kuka jakaa terälehdet tai muut heitettävät asiat

• onko heittäminen sallittua vihkipaikalla

• mitä tapahtuu poistumisen jälkeen

Jos vieraat heittävät terälehtiä tai muuta vastaavaa, heille kannattaa antaa lyhyt ohje: heittäkää ylöspäin, ei suoraan paria päin.

Ylöspäin heitettynä terälehdet, riisi tai konfetti näkyvät kuvissa paljon paremmin. Lisäksi pari ei saa kaikkea suoraan kasvoilleen.

Pysähtykää hetkeksi poistumisen jälkeen

Yksi hyvä kuvausvinkki on pysähtyä hetkeksi poistumisen jälkeen, kun olette kulkeneet vieraiden ohi.

Tämä voi olla hyvin lyhyt hetki:

• pieni pysähdys

• katse toisiinne

• suudelma

• tuuletus

• nauru

• vilkaisu vieraisiin

Taustalla näkyvät vieraat, tunnelma on korkealla ja vihkimisen ilo on juuri purkautunut.

Tätä ei tarvitse tehdä väkisin. Mutta jos se tuntuu luontevalta, se voi olla yksi päivän parhaista kuvista.

Mitä kuvaajan kanssa kannattaa sopia ennen vihkimistä?

Ennen hääpäivää tai viimeistään hääpalaverissa kannattaa käydä läpi ainakin nämä:

• vihkimisen kellonaika

• vihkipaikka

• sisä- vai ulkovihkiminen

• mistä pari saapuu

• kuka saattaa

• kuka antaa lähtömerkin

• mitä musiikkia käytetään

• onko puhelimeton seremonia

• tuleeko valoja, kirjeitä tai tekstejä

• kuka tuo sormukset

• saako kuvaaja liikkua vapaasti

• onko vihkijällä kuvausrajoituksia

• miten poistutaan

• heitetäänkö terälehtiä, riisiä, kuplia tai konfettia

• mitä tapahtuu heti vihkimisen jälkeen

Kun nämä on käyty läpi, vihkimispäivänä ei tarvitse arvailla.

Pieni ohjaus ei pilaa dokumentaarisuutta

Jos haluatte dokumentaarisia hääkuvia, voi tuntua ristiriitaiselta miettiä vihkimisen kulkua näin tarkasti.

Mutta dokumentaarisuus ei tarkoita sitä, että kaikki jätetään sattuman varaan.

Pieni ennakkosuunnittelu auttaa hetkiä tapahtumaan rauhassa. Kun tiedätte, mistä tulette, kuka antaa merkin, missä sormukset ovat ja miten poistutte, teidän ei tarvitse miettiä näitä asioita vihkimisen aikana.

Silloin voitte olla enemmän läsnä.

Kuvaajan tehtävä ei ole tehdä vihkimisestä esitystä. Kuvaajan tehtävä on auttaa varmistamaan, että tärkeät hetket saavat tilaa tapahtua ja että ne voidaan tallentaa ilman turhaa säätöä.

Lopuksi

Vihkiminen on hääpäivän ydin. Se on hetki, jonka ympärille kaikki muu rakentuu.

Siksi sen suunnitteluun kannattaa käyttää vähän aikaa.

Ei siksi, että siitä tulisi täydellinen suoritus.
Vaan siksi, että teidän ei tarvitse suorittaa sitä.

Kun sisääntulo, musiikki, saattaminen, sormukset, suudelma ja poistuminen on mietitty etukäteen, vihkiminen saa tuntua siltä miltä sen kuuluukin: isolta, merkitykselliseltä ja vähän epätodelliselta.

Ja juuri sellaisena se kannattaa myös kuvata.